Viimeiset kaksi vuotta on tullut treenattua keskimäärin noin 5-7 kertaa viikossa ja aina silloin tällöin kun tilaisuus tulee niin tulee irroiteltua tuplatreeneillä. Treenaamisesta on tullut kliseemäisesti elämäntapa ja se on automatisoitunut samanlaiseksi rutiiniksi kuin esim. kusella käynti. Sillä erolla tietenkin että treenaaminen on lähtökohtaisesti hauskempaa kuin kusella käynti mutta pointtina se et kumpaakaan ei jätetä väliin.
Aikoinaan kun tuli käytyä epäsäännöllisen säännöllisesti ja tehtyä vähän mitä sattuu niin silloin salilla käynti oli aina tietyllä tavalla pakkopullaa ja suorittamista. Silloin joutui (mukamas) aina irroittautumaan omista arjen prosesseistaan ja raahautua salille. Monesti vielä näiden reissujen takia hetkellisesti parantunut omatunto sai aikaan sen, että kaupasta tarttui mukaan epämääräisiä "palkintoja" eli usein esim. sipsiä ja olutta.
Silloin kun treenaaminen on osa arkea niin silloin tarvetta turhaan palkitsemiseen ei ole ja homma pysyy kurissa eikä treenin tulokset vesity huonoihin valintoihin keittiössä. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä että lopullinen kondis rakennetaan keittiössä ja makuuhuoneessa eli niillä valinnoilla mitä tehdään treenin jälkeen.
Vaikka treenin pitää olla hauskaa niin se voi olla samalla epämukavaa. Hauska paradoksi. Ainakin meikäläinen saa siitä kiksit kun pusken itseni välillä äärirajoille. Joskus se tarkottaa sitä, että keuhkot meinaa räjähtää ja treenin jälkeen tuntuu että pää on täynnä sahanpurua ja ÄO laski lähelle nollaa.
Uskon, että intensiteetillä saadaan tuloksia aikaan ja ainakin itse nautin siitä kun saan tehtyä treenin nopeammin ja taloudellisemmin kuin aiemmin, samalla oman kehityksen näkeminen lisää motivaatiota ja luo uskoa tekemiseen. Se kuinka intensiivisesti voi treenin vetää on tietenkin fysiikasta kiinni mutta väitän, että päänupilla on vielä suurempi vaikutus asiaan. Taistelu siitä jaksaako painaa vielä yhden toiston käydään monesti mentaalipuolella.
Tein Unbroken-karsinnat viime viikolla ja olin oikeasti tyytyväinen tuloksiini. Tuntui, että tällä kuntotasolla tein parhaan mahdollisen tuloksen. Pitkin viikkoa kuitenkin mielessä muhi ajatus siitä, että voisiko kuitenkin olla vielä parannettavaa? Hioin taktiikkaa uudemman kerran ja kävin treenin parin kertaa mielessäni läpi ja päätin iskeä kiinni. Se oli hyvä päätös.
Unbroken karsinta Vol 2
1 event
7 min amrap
6 burpeeta soutulaitteen yli
12 kalorin soutu
24 tuplahyppyä
Tulos: 194 toistoa (viimeksi 175)
2 event
4 min amrap
1 toes to bar, 1 pull up
2 toes to bar, 2 pull up...
Tulos: 56 toistoa (viimeksi 49)
Event 3
Find 1 rep max
Ground to overhead + OHS
Tulos: 80 kg (viimeksi 80 kg)
Kieltämättä salilta lähti aika iloinen veijari. Ensimmäiseem lajiin tuli merkittävä parannus kun sain vielä viidennen kierroksen soudut soudettua ja pääsin vielä naruhyppyihin josta tuli "helppoja toistoja". Tässä vaiheessa sykkeet oli jo niin korkealla että en tiedä millä ihmeellä jaksoin enää heiluttaa tota narua.
Kakkoslajissa, joka oli lajeista mun suurin heikkous, otin tavoitteeksi saada seiskakiekan loppuun ja sen sain. Taktiikka oli nyt siirtyä tekemään ykkösiä aiemmin ja se toimi. Meinasin jo luovuttaa vikoissa leuoissa mutta sain nekin onneksi runtattua loppuun asti.
Kolmoslajin aloitin 75 kilolla, se tuli helposti ylös. Sen jälkeen korotus 82.5 kiloon ja se tuli alas omia aikojaan. Sen jälkeen kilot 80 kiloon ja siitä muistaakseen yhden stiplun jälkeen onnistunut nosto ja tulos siis sama kuin viime viikolla. Tämäkin on viisi kiloa mun ykkösmaksimista joten olen tyytyväinen.
Lopputuloksena siis merkittävä parannus viime viikkoon! Ei tällä vielä kisoihin mennä mutta luo uskoa tulevaisuuteen ja tuo buustia omaan tekemiseen. Näillä mennään kohti uusia seikkailuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti