Edelleen sama tilanne selän kanssa eli intensiivinen treenaaminen on mahdotonta. Oon käynyt parit treenit vetämässä mutta ne vetänyt todella rauhassa ja varovasti. Jotenkin todella synkkää tällä hetkellä mut ehkä tämä voitoksi vielä kääntyy.
Pitää myös tosissaan miettiä omia treenirutineeja ja varmistaa et tämmöistä tilannetta ei pääse enää tulemaan. Tekniikat pitää olla kondiksessa ja kroppa pitää saada kunnolla lämpimäksi ennen isoja kiloa.
Kävin eilen testailemassa perhosleukoja. Siinä on kyllä liike mitä en ymmärrä. Vaikka periatteessa tiedän mitä pitää tehdä niin silti oma suoritus näyttää kun mulla olis joku sairaskohtaus päällä. Pitää ottaa perhoset haltuun, sillä niiden avulla saa erityisesti kisatilanteessa selkeän edun kun ne on huommattavasti nopeampia tehdä kuin perus kippi- tai raakaleuat.
Testailin myös varovasti kevyellä tangolla valakyykkyjä kapealla otteella. Ainakin olkapäät on kivasti auki sillä pääsin alas asti kapealla otteella ilman hirveitä kiristyksiä. Hirveä into olis kokeilla vakakyykyn maksimirautoja mut pitää pistää toi selkä eka kondikseen.
Tällä hetkellä mielen pitää iloisena painnonoston mm-kisat joissa suomalaisista kisaa mm. Anni Vuohijoki joka on menestynyt painon- ja voimannostaja sekä tietenkin meikäläisen painonnostovalmentaja :)
26.10.2014 painonnostoseura Herakles ja Crossfit Herttoniemi järjestivät Ghetto Snatch-painonnostokisat Herttoniemessä.
Päivän aikana crossfit-harrastajat ja lisenssinostajat skabasivat omassa sarjoissaan temmaten ja työntäen.Paikalla oli suomen huippunostajia kuten Anni Vuohijoki ja Miika Antti-Roiko sekä mm. Euroopan kovakuntoisin mies Jonne Koski. Ja sit siellä olin minä :)
Tuli tosiaan heikkona hetkenä ilmoittauduttua mukaan vaikka tiesin et kilomäärissä omalla kohdalla liikutaan vielä lasten kengissä. Osallistuin lähinnä kokemuksen takia ja vaikka jännitys kasvoi järkyttävän isoksi niin olen pirun tyytyväinen, että osallistuin!
Kisan ideana oli siis nostaa mahdollisimman hyvä yhteistulos tempaamalla sekä työntämällä. Kumpaankin oli kolme yritystä ja paras nosto laskettiin. Kilpailussa käytetiin Sinclair-kertoimia eli lopullisiin pisteisiin vaikutti myös oma kehonpaino. Itse olin sunnuntaina aika tuhdissa kunnossa, puntari näytti peräti 98 kiloa joka on kolme kiloa enemmän kuin ns. normaali paino.
Tempaus
Tein pari viikkoa sitten ennätyksen tempauksessa kun sain 75 kg ylös. Nyt kuitenkin olosuhteet olivat vähän erilaiset kun ei saanut rauhassa hinkata, vaan kaikki paukut piti ladata noihin muutamaam nostoon. Otin aloituspainoksi 70 kiloa. Pariin kertaa mietin et aloitinko liian rohkeasti mutta en enää viitsinyt muuttaakaan. Hyvä niin.
Se hetki kun kävelin ensimmäiselle nostovuorolleni ja tartuin tankoon kiinni oli varmasti yksi kuumottavimpia hetkiä omassa elämässä. Musiikin ja yleisön hiljentyessä tempaisin tangon kuitenkin ylös onnistuneesti! Siinä vaiheessa kun tuomarit huusivat "alas" komennon niin kaikki jännitys hävisi ja alko nauttii koko skabasta.
Videot 70 ja 75 kg tempaus
Toiseen nostoon ilmoitin kiloiksi 75 kiloa eli omat pr-raudat. Nämäkin tulivat ylös ja tässä vaiheessa olin pirun tyytyväinen. Sen jälkeen otin ehkä turhan ison korotuksen 78 kiloon ja se ei enää tullut ylös. Kaukana ei sekään kyllä ollut.
Tempauksesta jäi kokonaisuutena hyvä fiilis kun pystyi kuumottavassa paikassa painaa omat ennätysraudat ylös niin pakko olla tyytyväinen.
Rinnalleveto ja ylöstyöntö
Aloituspainot 95 kiloa ja se ylös todella helposti. Rinnallevetokin meni raakana vähän niin kuin vahingossa. Työntökin oli aika kevyen oloinen. Seuraavassa nostossa korotus 100 kiloon ja sen tultua ylös oli myös samalla oma ennätys syntynyt. Tämän noston jälkeen oli kyllä jo huikea fiilis. Ehkä isoin nälkä oli jo mennyt sillä viimeinen nosto 105 kilolla ei enää tullut edes rinnalle vaan liike muistutti enemmänkin clean pullia.
Kokonaisuutena kisat oli huikea kokemus. Paikalla oli runsaasti katsojia ja tunnelma oli upea sekä kisajärjestelyt toimi erittäin hyvin. Ainoa mikä jäi harmittaa oli se et missasin Miika Antti-Roikon 205 kilon työnnön. Siinä on jo aika reippaasti rautaa.
Se tunne kun aivan paniikissa saikin sen raudan liikkumaan siitä lattiasta oli kyllä unohtumaton. Se tosiasia, et näillä kiloilla ei pärjäisi edes mua puolta kevyempien naisten sarjassa, ei haittaa yhtään vaan annan itselleni kunnon taputuksen olkapäälle siitä, että ylipäätään osallistuin.
Ps. Lisäilen vielä kisan viralliset tulokset jos saan ne jostain käsiini.
