Jalat on tällä hetkellä hyytelöä. Tuntuu ku ne olis täynnä muurahaisia. Ei tiedä oikein miten päin olla. Syypää tähän tilanteeseen on Karen eli 150 wall ball-heittoa. Miten voi joku näin simppeli tuhota pienen ihmislapsen totaalisesti.
Karen on itseasiassa yksi mun lempparitreeneistä ja tämä oli kolmas kerta tän treenin parissa. Viimeksi tein tän aikaan 9 min 35 sekuntia. Tänään otin tavoitteeksi alle 9 min ajan ja yllätyin hieman siitä kuinka "helposti" pääsin tavoitteeseen.
Otin taktiikaksi tehdä 15 toiston sarjoissa koko setin läpi. Ekat 45 toistoa paukutin alle 2 minsan ja sen jälkeen tahti vähän rauhotuin kun settien väliset levot kasvoivat muutamalla sekunnilla. Jaksoin tehdä 120 toistoon asti 15 sarjoissa, sen jälkeen alkoi synkkyys. Sarjat hajosi ja loput 30 toistoa tein kolmessa sarjassa. Tässä vaiheessa reidet huusi jo hoosiannaa ja pohkeet meinasi krampata.
Lopulta käännyin kellolle ja siellä seisoi 8 min 10 sekuntia eli aika paranani reippaasti yli minuutilla heinäkuiseen. Se on aika paljon tämän tyyppisessä treenissä joten viimeisillä voimilla tein vielä pienet ujot tuuletukset.
Treenin jälkeen jalat meni aivan velliks ja sitä ne on vieläkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni oli pakko kokeilla suihkuttaa jaloilla jääkylmää ja kuumaa vettä vuorotellen. Katsotaan auttaako palautumiseen. Rehellisesti sanottuna viimeks mun jalat on olleet tässä kunnosda puolimaratonin jälkeen.
 |
| Karen heinäkuu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti